Einstein ja työnhaku

Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan pääsääntöisesti markkinoinnista, mutta sivuaa myös työnhaun problematiikkaa, tällä kertaa Einsteinia lainaten. Mekaanisen hakemusten kirjoittamisen sijaan voi kokeilla jotain muuta - ihan rohkeasti, se voi vaikka toimia. Minulle se toimi, minulla on nyt työpaikka, on ollut jo jonkin aikaa. Ehkä senkin takia on tänne kirjoittelu ollut hieman vähemmällä huomiolla, yritän parantaa tapani...

Asiasta puhutaan

Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa yli 50-vuotiaitten johtajien ongelmista löytää uusia työpaikkoja. Yhdeksi syyksi nostetaan työnantajille aiheutuva riski työkyvyttömyyseläköitymisestä johtuvista maksuista. Riski on suurempi - ja todella merkittävä - suurille yrityksille, pk-yritysten riski jaetaan yhteisestä vakuutuspotista. Samalla tulee mieleen, että onko tämä sama asia taustalla myös yritysten halussa hankkiutua eroon ikääntyvistä työntekijöistä? Sellaistakin kuulemma tapahtuu.

Työn saantia edistävät viranomaiset...

Kävin puolivuosittaisella kontrollikäynnillä työvoimaviranomaisten luona. Ihan kivasti meni, paitsi että virkailija vältti äärimmäisyyksiin saakka työnhausta tai työpaikoista puhumista. Yritin johdattaa keskustelua aiheeseen, mutta keskustelukumppanin silmät lasittuivat ja huomio kohdistui tietokoneen näytölle. Että kannattaisiko sitä esim. yrittää jotain jatkokoulutusta tai että millainen näkemys työvoimaviranomaisella on viittäkymppiä lähestyvien työllistymisestä?, kyselin. Jäin ilman vastausta, mutta kuulemma työvoimaviranomaisten CV-netissä kannattaisi käydä laittamassa oma CV näytille. No käykö niitä joku katsomassa?, kysyin. Ei juurikaan, kuulemma. Mutta kannattaa silti laittaa, eihän sitä koskaan tiedä.

TE-toimistot onnistuvat YLEn mukaan ohjaamaan työn syrjään vähemmän kuin joka neljännen työnhakijan. Ei vaikuta hyvältä. Tuntuu siltä, että entisistä työnvälittäjistä on tullutkin työttömyyskassoihin tai Kelaan työttömyyskorvauslausuntoja suoltava byrokratian keidas. Olisiko syytä pohtia moisen paperiensiirtelytoimiston lakkauttamista ja työttömyysturvakelpoisuusviranomaisen tehtävien siirtämistä Kelan hoidettavaksi? Säästyisipähän ainakin osa siitä 200 miljoonasta eurosta, joka nyt käytetään työvoimatoimistojen ja työllisyyskoulutusten pyörittämiseen.

Osaksi työvoimatoimistojen tehottomuudelle löytyy selitys suosikkiaihepiiristäni eli yksityisten rekrytointifirmojen tulosta markkinoille, jolloin yhä useampi työpaikka menee työvoimatoimistoilta "sivu suun". Onpahan saatu työvoiman välityskin siirrettyä markkinavoimien hoidettavaksi, kuten näyttää käyvän kaikille muillekin ex-hyvinvointiyhteiskunnan palveluille käyvän. Mutta onneksi elämmekin paremminvointi-Suomessa, jossa voidaan niin hyvin, että on varaa jättää osaavaa, motivoitunutta ja työntekoon halukasta työvoimaa ajelehtimaan helppojen mutta pienten tukien varaan. Itse tekisin mieluummin jo töitä - jopa näillä helteilläkin - kuin hoitaisin puutarhaa, vaikka sekin on mukavaa.

Toiseen ajankohtaiseen aiheeseen: rekrytointirintamalla on näemmä koittanut uusi aika, yhä useampi lähetetty hakemus jää ilman mitään vastausta, että kuinka kävi. Useimmiten tulee kuittaus, että hakemus on vastaanotettu ja "that's it"... Kannattaako noita monimutkaisia nettilomakkeitakaan enää edes täyttää? Nekin kun ovat joka ikisessä rekrytointifirmassa ja yrityksessä kaikissa erilaiset.

Kuka vihjailee ja kuka toteuttaa?

21.5.2013 julkaistussa Hesarin jutussa puututaan ikäsyrjintään. Rekrytointifirmat väittävät, että työnantajilta tulee toiveita rekrytoitavan iän suhteen. Pitää varmaan paikkansa, mutta ei vuokratyö- ja rekrytointifirmoillakaan ihan puhtaat jauhot taida pussissa olla... Esimerkkeinä nyt vaikka Studentwork/Sharper, joka toki ansaitsee tunnustuksen siitä että he toteuttavat tätä ikäsyrjintää avoimesti, tällöin jo vanhemman vuosimallin edustajan ei tarvitse tuhlata aikaansa hakemalla heidän ja heidän asiakasyritystensä palvelukseen. Ko. kaltaisten rekrytointifirmojen asiakasyritysten toki kannattaa miettiä millaista viestiä tällainen toiminta antaa heistä.

No, niin tai näin, asia ei muutu eikä tule muuttumaan ennenkuin siihen puututaan kovalla kädellä. Työsuojelupiirien pitäisi puuttua jokaiseen heille tulleeseen ikäsyrjintäilmoitukseen ja tutkia asia kohteena olevan yrityksen kanssa. Ja kuluttajatkin voivat tietysti ohjata omaa kulutustaan sellaisille yrityksille, jotka ovat tunnetusti tasa-arvoisia työllistäjiä.

Mieluumminhan tietysti tämänkin asian soisi hoituvan positiivisesti, eli kaiken ikäisten työntekijöiden arvostus pitäisi saada kohdalleen. Nuorilla on energiaa ja kiinnostusta, kokeneemmilla työntekijöillä taas iän (ja sen kokemuksen) mukanaan tuomaa varmuutta ja hiljaista tietoa. En tiedä miten ikätasa-arvo toteutuu Berner Oy:llä uusien työntekijöiden rekrytoinneissa, mutta aiemmin tänä vuonna yritys palkittiin ikäohjelmastaan, jolla tuetaan yrityksen ikääntyviä työntekijöitä jatkamaan työssään mahdollisimman pitkään ennen eläkkeelle siirtymistä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten yritys voi henkilöstön hyvällä kohtelulla luoda positiivista ulkoista mielikuvaa ja varmasti myös parantaa yrityksen sisäistä työilmapiiriä (jos siinä parantamista edes on?).

Henkilövalintoja tehtäessä ikä on huono valintakriteeri, ihminen voi olla iästään riippumatta erittäin soveltuva tai ei ollenkaan soveltuva haettuun tehtävään. Palkkaus on työnantajalle aina riski, työntekijällehän töihin pääsyssä ei ole riskiä, koska useimmiten huonosta työnantajasta pääsee eroon helposti. Huonon valinnan tehneelle työnantajalle taas tie on kivulias ja usein kalliskin... No taas meni negatiiviselle puolelle. Posiitivisesti ajateltuna, onnistunut rekrytointi ei ole iästä kiinni ja se "hyvä tyyppi" voi olla minkä ikäinen tahansa. Me jokainen kun olemme koko ikämme se sama ihminen...

Töitä suhteilla?

Päivän Taloussanomat kirjoittaa, että yli 50-vuotiaan pitäisi hakea töitä omilla suhteilla, koska rekrytointiprosesseissa karsitaan lähes automaattisesti rekrytoijaa nuoremmat hakijat (!).  Ensin tuli mieleen, että kas kummaa, kun ikäsyrjintä tunnustetaan jo tyyliin "business as usual". Jos näin on, niin miksei asiaan puututa? Toiseksi, jos töitä pitäisi hakea suhteilla, niin esimerkiksi alan vaihto voi käydä epätodennäköiseksi.

Nimetön työnhaku

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi nimettömästä työpaikan hausta keinona torjua eri tyyppistä syrjintää työmarkkinoilla. Se voisi olla hyvä alku. Toinen keino voisi olla julkistaa julkisesti ilmoitettuihin työpaikkoihin valittujen tietoja (esim.. ikä, sukupuoli, koulutus, työkokemus ja valintaperuste). Julkistettavissa tiedoissa ei olisi pakko ilmoittaa nimeä. Toimiakseen tämä edellyttäisi lainsäädännön muuttamista eli sitä, että julkinen valta haluaisi aidosti vähentää syrjintää työmarkkinoilla. Jos kaikki työmarkkinoilla toimijat jo toimivat - kuten väitetään - lain mukaan kestävillä perusteella, niin kenelläkään ei pitäisi olla mitään tällaista toimintamallia vastaan.

32

Kävin läpi lähettämiäni työpaikkahakemuksia viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Niitä oli 32 kappaletta. Näistä yksi hakemus poiki haastattelukutsun, joka myös eteni toiselle haastattelukierrokselle ja soveltuvuustesteihin. Soveltuvuustestien tulokset olivat erinomaiset ja sijoituin kakkosijalle tässä kisassa. Tämä hakuprosessi olikin kutakuinkin ainoa, jossa prosessi eteni ripeästi ja minut hakijana pidettiin jatkuvasti ajan tasalla haun etenemisestä. Vaikka tietysti olinkin pettynyt etten tullut valituksi, minulle jäi silti kyseisestä yrityksestä positiivinen kuva. Tässä haussa poikkeuksena oli se, että hakua suoritti nimenomaan itse yritys eikä rekrytointifirma. Valitettavasti en voi tässä yhteydessä mainita yrityksen nimeä, koska luonnollisista syistä haluan pitää blogini mahdollisimman anonyyminä.

32 hakemusta. Tiedän, että monet ovat lähettäneet moninkertaisen määrän tähän verrattuna ja tiedän että kuinka paljon vaivaa joutuu käyttämään, jos haluaa tehdä hyvän ja itseään hyvin kuvaavan hakemuksen. Työttömyys on työlästä, eikö vain? Onko tuo työ sitten turhaa? On ja ei. Itse olen ainakin noiden hakemusten laatimisen aikana oppinut paremmin ymmärtämään omaa osaamistani ja taitojani ja pohtimaan kehittymistarpeitani. Turhalta tuo hakemusten laatimiseen käytetty työ tuntuu siinä vaiheessa, kun se kielteinen vastaus napsahtaa sähköpostiin.

Hakustrategioitakin voi miettiä. Miten tekisin itseni tunnetuksi itseäni kiinnostaville yrityksille. Työurani alussa oli vielä mahdollista soittaa suoraan potentiaaliselle työnantajalle tai vaikka mennä käymään henkilökohtaisesti. Nyt kaikki työnhaku tapahtuu sähköisesti usein niin, että hakemuksessa ei ole edes yrityksen kontaktihenkilöä, jolle voisi soittaa ja kysyä lisää tehtävästä tai kertoa olemassaolostaan. Uskon, että tästä kärsivät sekä hyvät työnhakijat että hyviä työntekijöitä etsivät yritykset. Miten sitten saada kontakteja? Usein rekrytointitapahtumat ovat suunnattu nuorille, olen käynyt muutamassa ja kohdannut usein hieman ihmettelevää asennetta, kun tällainen keski-ikäinen tulee kyselemään töitä.

----

Nyt kun päästiin numeroissa alkuun, niin laitanpa tähän muutaman muunkin numeron tältä päivältä:

Avoimet työpaikat oikotie.fi -sivustolla: 3068
Avoimet työpaikat mol.fi -sivustolla: 15708
Avoimet työpaikat monster.fi -sivustolla: yli 1000 (ei tarkkaa lukua saatavilla)

Työttömiä työnhakijoita Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan (pdf-linkki) 282200 (Joulukuu 2012).

Tarttisko tehdä jotain?

Miten sanoa SE toisin?

Ikäsyrjintä. Sellaista kuvaa emme halua antaa työpaikkailmoituksessamme! Mutta mutta... ei me kyllä haluta, että tähän duuniin hakee ketkään ikäloputkaan. Nehän vaatii hirveitä palkkojakin ja ovat tietävinään kaiken. Hei mä keksin! Laitetaan siihen työpaikkailmoitukseen vaikka näin: "Etsimme tulevaisuuden osaajia nuorekkaaseen ja dynaamiseen joukkoomme." Joo, tää on hyvä. Luulisi nyt, että ne keski-ikäiset älyää olla hakematta...

Olkaa huoleti, emme me keski-ikäiset osaajat hae tuota duunia. Emmekä hae myöskään niitä "trainee" -paikkoja, emmekä niitä, joissa haetaan vastavalmistuneita osaajia. Tällaisia ilmoituksia löytyy kasapäin eri lähteistä, kokeilkaa vaikka.

Aina kun saan tuon "valitettavasti tällä kertaa" -viestin, haluaisin tietää että kuka sitten pääsi jatkoon - siis edes haastatteluun - ja kenet tehtävään palkattiin. Palkatun henkilön nimellä ei ole merkitystä, mutta ikä, sukupuoli, työkokemus ja koulutustausta kiinnostaisi kyllä. Kuka rekrytointifirmoista haluaa julkistaa tilastonsa? Kuten sanottua, tämän voi tehdä ilman, että kenenkään yksityisyyden suoja siitä kärsii. Julkishallinnon puolella tämä jo toimii, koska kuntien ja valtion virkoihin ja toimiin valituista annetaan tieto ainakin kaikille paikkaa hakeneille.

Mikä meissä keski-ikäisissä työnhakijoissa on vikana, ettemme kelpaa? Osaamisemme olemme jo osoittaneet aiemmalla urallamme. Kouluttautuneitakin olemme ja halukkaita ja kyvykkäitä oppimaan uusia asioita. Suurin osa meistä hallitsee tietotekniset taidot siinä missä nuoremmatkin. Emme ole sen sosiaalisempia tai epäsosiaalisempia kuin nuoretkaan, sosiaalisuus kun ei taida olla iän mukana kehittyvä ominaisuus, vaikka iän myötä ehkä oppiikin ehkä katsomaan ja ymmärtämään erilaisia ilmiöitä ja ihmisiä hieman laajemmasta näkökulmasta. No, pelottaako meidän kokemuksemme ja osaamisemme palkkaavia esimiehiä? Ehkä. Mutta jos kyseinen esimies on tehtäviensä tasalla ja tavoittelee menestystä osaavien alaistensa kautta, hänen pitäisi ymmärtää, että osaavat alaiset eivät ole uhka vaan mahdollisuus. Ainakaan omalla kohdallani en tavoittele rakettimaista uraputkea, vaan mielekkäitä työtehtäviä, joissa voin hyödyntää osaamistani.

Pari artikkelia aiheesta:
http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1705566/professori-nama-ovat-varttuneiden-vahvuudet-tyoelamassa

http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1686487/yli-50-vuotiaiden-karut-kertomukset-ikasyrjinnasta-eiko-kukaan-palkkaa-kokenutta

Näissä artikkeleissa puhutaan yli 50-vuotiaista, mutta näyttää tämä ylettyvän alle viisikymppisiinkin. Valitettavasti. Milloinkahan joku poliitikko tarttuisi asiaan todella, eikä pelkästään taivastelisi asiaa tekemättä mitään?

Rekrytointi- ja vuokratyöyrityksistä

Ensin viikon oma kokemus. Lähetin noin puolitoista kuukautta sitten hakemuksen erään rekrytointifirman kautta (HPL-auktorisoitu, tottakai). Sieltä oltiinkin aika pian yhteydessä, kyseltiin kiireisen tuntuisessa sähköpostissa lisätietoja ja palkkatoivomusta. Vastasin saman tien. Sitten täysi hiljaisuus. Yritin tuloksetta soittaa rekrytointifirman yhteyshenkilölle, lähetin sitten sähköpostia. Kyselin, että joko palkkaava yritys on tehnyt päätöksensä. Ei vastausta, ei edes sitä "valitettavasti tällä kertaa". Sivuillaan tämä yritys - jonka nimeä en mainitse - mainostaa olevansa ammattilainen alallaan ja tarjoavansa parasta mahdollista palvelua toimeksiantajilleen. Niinhän ne kaikki. Palveluasenteen luulisi näkyvän myös toiseen suuntaan, esimerkiksi edes perustason kohteliaisuutena vastata henkilökohtaisiin viesteihin. Vaikka hakijoita varmaan onkin jokaiseen tehtävään kymmeniä tai jopa satoja, voisi odottaa jonkinlaista kunnioitusta - onhan hakija käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa hakemuslomakkeen täyttämiseen, hakemusviestin kirjoittamiseen ja myös siihen, että on aktiivinen ja yrittää edes ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti yrityksen edustajaan. Ja voihan joskus käydä niinkin, että tämä huonosti kohdeltu työnhakija onkin asiakkaan roolissa rekrytointiyritykseen. Yksi huono kokemus vaatii aika kovan vakuuttelun luottamuksen uudelleen rakentamiseksi.

Päivän uutisotsikoihin on päässyt tuo aiemmin mainittu HPL eli Henkilöstöpalveluyritysten Liitto. Otsikoihin pääsyn syy on HPL:n kannalta varsin nolo, he nimittäin ovat yrittäneet vaikuttaa työntekijäpuolen järjestöjen vuokratyöntekijöille lähetettyihin vuokratyötä koskeviin kyselyihin kyseenalaisin keinoin. Näitä keinoja ovat olleet lehtien tietojen mukaan HPL:n jäsenyritysten ohjeistaminen ohjaamaan kyselyt vuokratyöhön positiivisesti suhtautuville työntekijöille. Mikähän mahtaa olla tavoite tuolla ohjeistuksella? Mitä sillä yritetään peitellä tai salailla? Sitäkö, että vuokratyöntekijän asema ei olekaan niin ruusuinen kuin annetaan ymmärtää? Ilmeisesti HPL tavoitteli liki vuoden takaisen tiedotteensa mukaista tulosta? Vuokratyöntekijät ovat yhä tyytyväisempiä työhönsä. Hyvä niin, mutta mikä on vuokratyöfirmojen ansio tässä edistyksessä? Vai onko niin, että esim. KKO:n vuokratyöstä antamat eräät päätökset ja linjaukset ovat pakottaneet yrityksiä parantamaan vuokratyöntekijän asemaa?

Varsin usein nämä vuokratyöyritykset ovat samoja firmoja kuin rekrytointiyrityksetkin tai ainakin kuuluvat samaan konserniin. Asiasta kirjoittaa ainakin Taloussanomat. Edelleen Taloussanomien mukaan työ- ja elinkeinoministeriö "miettii toimenpiteitä". Hyvä kun miettii, katsotaan tuleeko siitäkin mietinnöstä lopputulokseksi joku ympäripyöreä lausunto ja komitea, joka paneutuu asiaan ja tutkimuksissaan havaitsee, että vuokratyöntekijän asema Suomessa on hyvä. Verrattuna vaikkapa kiinalaiseen tai bangladeshilaiseen tekstiilityöläiseen.

Kuka kelpaa töihin?

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan , että kaiken ikäisillä on omat haasteensa työllistymisessä. Olisiko parempi niin, että työnhakijalta ei saisi kysyä ikää esim. webbilomakkeella? Nythän tuo tieto tulee heti seuraavana nimen jälkeen. Tokihan iästä voi jotain päätellä esimerkiksi työhistorian ja opintojen valmistumisvuosien kauttakin, ehkä nekin pitäisi sitten laittaa muotoon "työsuhteen kesto: 1-3 vuotta, 4-8 vuotta jne.?

Edelleenkin oletukseni on, että ainakin joissain firmoissa ja rekrytointiyrityksissä hakemuksia karsitaan suoraan iän perusteella. Oletustani vahvistavat kokemukset aiemmista työpaikoistani, myös sukupuoli on ollut joissain tapauksissa hakijan ohitusperuste. Laillista? Eihän toki, mutta kukapa näitä voisi todistaa? Ainahan se paras tulee valituksi, eikö vain?