Nuori, nuorekas?

Selailin taas työpaikkailmoituksia. Ihan piruuttani laitoin hakusanoja "nuori" ja "nuorekas" eri sivuille (Oikotie, Monster, mol.fi). Kokeilkaapa itsekin, niin näette että tiettyihin tehtäviin ei kelpuuteta kuin nuoria, ainakin yksi rekrytointiyritys ilmoittaa ihan avoimesti olevansa nuorten osaajien välittämiseen erikoistunut. Hyvä niin, kaikille pitää löytyä töitä, mutta pitäisikö silti edes yrittää kunnioittaa lain kirjainta jos ei sen hengessä sitten oikeasti toimitakaan?

Älkää ymmärtäkö minua väärin, en halua luoda mitään vastakkainasettelua nuoret vastaan vanhat työnhakijat (tai edes keski-ikäiset)! No, ei minun edes tarvitse sitä tehdä, osa rekrytointifirmoista tekee sen ihan itse. Valitettavasti juuri nämä samat firmat ovat niitä tietyntyyppisten "entry level" -tyyppisten työpaikkojen ja -tehtävien välittäjiä, joista myös hieman ikääntyneemmän uranvaihtajan olisi hyvä aloittaa. Ymmärrän kyllä, että tietyissä työpaikoissa ja tehtävissä ryhmän dynamiikka "ei kestä" ryhmän yleisistä piirteistä poikkeavia jäseniä (ikä, sukupuoli jne.), mutta toisaalta olen havainnut, että avoimella asenteella ja suhtautumisella pärjää hyvinkin eri ikäisistä ihmisistä koostuvassa joukossa ja homma toimii. On omakohtaista kokemusta tiimin johtamisesta jossa nuorimmat jäsenet ovat hieman yli kaksikymppisiä ja vanhimmat viisikymppisiä. Oikealla johtamisella ja ilmapiirin luomisella ei iästä tai ikäerosta tule ongelmaa.

Mietin myös sitä, että rekrytointifirmat kertovat mielellään, että kuinka paljon erilaisten osaajien CV:tä heillä on tietokannassaan. Olisko kuitenkin niin, että tämä ei ole ainakaan työnhakijan etu? Voisin kuvitella, että tuhansista CV:stä on vaikeaa "pulpahtaa esiin", kun löytyy se unelmatyöpaikka, juuri se johon olet sopiva ja johon haluat. Voit vain toivoa, että arpa osuu kohdallesi, kun CV-pinoa pöyhitään rekrytointifirmassa. Voit toki soittaa rekrytointia hoitavalle konsultille, mutta vaikka kuinka innostunut olet ko. tehtävästä et pysty mitenkään kertomaan suoraan innostustasi ja mielenkiintoasi varsinaiselle työpaikan tarjoajan edustajalle. Tätä tarkoitin, kun aiemmassa kirjoituksessani kommentoin sitä, miten rekrytointiyritykset ympäröivät työtä tarjoavat yritykset ja eristävät ne työnhakijoista.

Ilmeisesti syy siihen, että miksi yritykset käyttävät näiden rekrytointiyritysten palveluita on osittain juuri siinä, että nykyään näyttää paikkaan kuin paikkaan tulevan useita kymmeniä, jopa satoja hakemuksia. Ei kai sellaisen hakemusmäärän käsittelyyn riitä ainakaan palkkaavan esimiehen aika, kun kaikki muutkin asiat pitää hoitaa (nimim. kokemusta on...). Yritysten oma henkilöstöosasto tekee useimmiten varmasti parhaansa auttaakseen asiassa, mutta on yleensä alimiehitetty tai substanssiosaamista ei löydy. Niinpä ryhdytään katselemaan, että voisiko joku tehdä tämän meidän puolesta? Ja tokihan palveluyhteiskunnassa tämäkin asia on kaupallistettu. Minulla on vain sellainen tuntuma, että kun ulkopuolinen yritys - vaikka kuinka perusteellisesti briiffattu - alkaa tehdä rekrytointia, on "rikkinäisen puhelimen" ilmiö usein lähellä. Toimialan osaamista tai ymmärrystä ei ole tai tehtävän vaativuustasoa tai sisältöä ei ymmärretä oikein. Usein käy sitten niin, että rekrytointiyrityksen jalostuksen jälkeen palkkaavan esimiehen haastatteluun tuleva "creme de la creme" onkin aivan vääränlaista porukkaa. "Hyviä tyyppejä*" varmasti, mutta ei välttämättä osaamistasoltaan tehtävää vastaavia.

Itse myisin itseni ja osaamiseni varsinaiselle työnantajalle kuin rekrytointifirman hakukoneelle. Uskon, että rekrytointifirmojen luoma illuusiokupla vaivattomuudesta jossain vaiheessa puhkeaa. En sano, että kaikki rekrytointiyritykset olisivat osaamattomia, päinvastoin. Minulla on erittäin hyviäkin kokemuksia ammattitaitoisista ihmisistä, jotka ainakin pyrkivät ymmärtämään toimeksiantajan liiketoimintatarpeita ja hakemaan ne parhaat osaajat. Toiset taas... no, jos ikävästi sanoo, ottavat rahat ja juoksevat. Rekrytointiin sisältyy aina toki jonkilainen riski, mutta huolellinen toteutus ja osaaminen pienentävät riskiä huomattavasti.

* yritän muistaa jossain vaiheessa jurnutuksiani palata ilmiöön nimeltä "hyvä tyyppi".

Päivittäistä havainnointia

Tulipa käytyä tarkastelemassa taas erään rekrytointifirman sivuilla omaa profiiliani. Samalla kävin läpi firman uudet työpaikat. Eräs vastailmoitettu paikka näytti omituisen tutulta, joten kävin katsomassa omaa hakuhistoriaani. Ja siellähän se oli, olin hakenut tätä samaa paikkaa n. kuukausi sitten. En ollut kuitenkaan saanut edes "valitettavasti tällä kertaa" -sähköpostia, vaan paikka oli vaan laitettu tyylikkäästi uudelleen hakuun. Jälleen kerran kyseessä oli tehtävä, johon osaamiseni ja kokemukseni olisivat riittäneet. Vai olinko liian pätevä? Sitähän ei ko. rekryfirma ikinä saanut tietää... 

Tuntuu hieman oudolta kuitenkin, ettei edes vaivauduta lähettämään automaattista viestiä, jotta hakija tietää että arpa ei tälläkään kertaa osunut kohdalle.

Alku

Mistä kaikki alkoi?

Lyhyesti taustastani. Jouduin - ihan omasta syystäni ja tahdostani - 45-vuotiaana uranvaihtajaksi tai ainakin työpaikanvaihtajaksi. Vanha turvallinen työ ei enää miellyttänyt. Se, että osaa kaiken vaikka silmät ummessa ei motivoinut. Ainakan minua. 

Ja toisaalta, ei se firmakaan, jonka mukana olin lähes viisitoista vuotta kasvanut ensin oman alani ammattilaiseksi ja sen jälkeen oman osa-alueeni vetäjän rooliin, ollut enää se sama tiivis porukka, joka puhalsi samaan hiileen ja auttoi kaveria, kun apua tarvittiin. Organisaation kasvaessa organisaation sisään kasvoi politiikan kaltaisia vallan tavoittelun piirteitä. Sellaisessa ympäristössä työnteko ja eteneminen olisi vaatinut liikaa poliittiseen juonitteluun ja klikkiytymiseen mukaan menoa. Niin paljon liikaa, että päätin jättää sen taakseni ja ryhtyä opiskelemaan uutta ammattia.  Se mitä jäin firmasta kaipaamaan oma loistava tiimini, paljon hyviä ystäviä - suurin osa heistä toki pysyi ystävinä edelleenkin.

Opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu, nyt on työnhaun aika.Tästä alkaa tämän blogin varsinainen tarina, eli miten 40-50 -vuotias uustyönhakija oikein pärjää työmarkkinoilla? 

Nyt tätä kirjoittaessani eletään loppuvuotta 2012 ja Suomen, Europpan ja koko maailmankin talous on veitsenterällä ja valtava epävarmuus vallitsee yrityksissä ja työmarkkinoilla. Tämä aiheuttaa luonnollisesti avointen työpaikkojen määrässä merkittävää laskua. Samaan aikaan työmarkkinoilla ilmapiiri tuntuu kovenevan ja työntekijän asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa yritetään kovasti heikentää kaikilla osa-alueilla: palkat, työsuhdeturva, verotus, eläkeikä.

Myös työnhaku näyttää merkittävästi muuttuneen sen jälkeen kun edellisen kerran töitä hain. Peliin ovat astuneet uudenlaiset pelurit, nimittäin rekrytointi- ja vuokratyöyritykset. Nämä toimijat näyttävät ympäröineen ja eristäneen työntekijät ja -antajat toisistaan varsin tehokkaasti. Ja tietysti heidän ansaintalogiikkansa on siinä välissä. Mm. tätä aihetta tulen käsittelemään laajalti tässä blogissani. 

Edellisestä aiheesta päästäänkin sitten juohevasti seuraavaan... Jo rajallisen työnhakukokemukseni perusteella olen ollut havaitsevinani, ihan intuitioon perustuen, että työnhakijan haluttavuus tai kiinnostavuus päättyy jo siinä vaiheessa kun rekrytointiyritys lukee tiedon hakijan syntymäajasta. Tätä muuten kysytään lähes poikkeuksetta toisena tietona heti nimen jälkeen rekrytointiyritysten sivuilla. Toistuvana ilmiönä olen saanut havaita, että täysin kuvattuun työtehtävään ja taustavaatimuksiin sopivista ominaisuuksistani huolimatta minua ei kutsuta edes haastatteluun, vaan lopputulos on enemmän tai vähemmän samoin sanoin: "Asiakasyrityksemme on nyt tehnyt valintansa ja valitettavasti se ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun". Jos hakemukseen on ylipäätään vastausta tullut. Ja yleensä ilmoituksessa annetulle kontaktille soittaessa keskustelu on yleensä linjalla "no miks sut just pitäis valita" tai "mikä sai sut hakeen tätä paikkaa" ja "okei, me otetaan suhun yhteyttä jos tää etenee haastatteluun". Ei ole edennyt.

Occamin partaveitsiperiaatteen mukaisesti olen antanut itselleni luvan epäillä todennäköisin syin ikäsyrjintää. No niin, nyt se on sanottu! Olen julistanut itseni foliohattuiseen salaliittoteoreetikoiden joukkoon, niinkö? Eipä hätäillä, aion ainakin yrittää todistaa tämän epäilyni, vaikka en haluaisi olla oikeassa.

Mitä pahaa ikäsyrjinnässä sitten on? Ensinnäkin ikään perustuva syrjintä työntekijää valittaessa ja itse asiassa jo työpaikasta ilmoitettaessa on lainvastaista. Toiseksi, ikään perustuva syrjintä on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnan voimavarojen tuhlaamista. Miksi 45:n vuoden ja eläkeiän välillä olevaa osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa jätetään jatkuvasti hyödyntämättä? Ja onhan siinä sitten se yksilöaspektikin, kyllä minua ainakin harmittaa, että monta mielenkiintoista työpaikkaa on mennyt ohi suun ilman että olen päässyt haastatelussa kertomaan että mitä kaikkea osaan ja miten voisin olla hyödyksi työnantajalleni.

Tästä jatketaan. Jos satut osumaan tälle sivulle ja sinulla on kokemuksia aiheesta, linkkejä, uutisia, niin olet erittäin tervetullut jakamaan tietosi tämän sivun kautta.